Tuokiokuvia Kiinan matkalta

18.6.–3.7.2010

Duan-koe

Aloimme valmistautua Duan-kokeeseen heti seuraavana päivänä kun saavuimme Kiinaan. Aikaerorasitus vielä painoi, kun sunnuntaiaamuna aloitimme harjoitukset lentomatkasta edelleen jäykkinä. Niinpä tuntuikin siltä, että kaikki osaaminen oli täysin hukassa. Lisäksi tietysti jo mahanpohjassa kipristeli ajatus, että tiistai-aamuna koittaa h-hetki, jolloin ollaan mestarien tutkivien silmien alla. Hyvää harjoitusta tiistaita varten oli se, että kylmiltään jouduimme tekemään miekkasarjan jokainen erikseen kaikkien tutkivien silmien alla. Yhdellä jos toisella tuli jännityksen tuomia black-outeja ja tärinöitä, minulla myös. Maanantai-aamun treenit menivätkin sitten jo paremmin, mikä lisäsi vähän itseluottamusta.

Tiistaina koitti jännittävä duan-koe –päivä. Aamupalan jälkeen startattiin kohti Wushu-centeriä. Vatsassa kihelmöi kun marssimme hotellista silkkipuvut päällämme linja-autoon. Wushu-centerissä oli valmistauduttu hyvin meidän tuloamme varten. Meitä vastaanottamassa oli banderollit, joissa meidät toivotettiin tervetulleiksi teksteillä: 2010 The Chinese Wushu Duanwei Examination Course for Finnish Wushu Federation / Make Friends through Wushu and Learn from Each Other by Exchanging Skills / Warm Welcome to Wushu Athletes from Countries and Regions in the World. Tunsimme olomme todella tervetulleiksi. Koko päivästä jäi sellainen mielikuva, että tapahtuma oli tärkeä myös heille.

Lämmittelyjen jälkeen meidät kutsuttiin riviin tuomariston eteen ja tuomaristo esittäytyi meille. Valmentajamme Zhang Fang oli kertonut etukäteen kuinka jännittyneitä me olimme. Ensimmäiseksi tuomaristo rauhoittelikin meitä, että älkää hermoilko, tehkää vain se minkä osaatte. Varsinkin ainoa englantia puhunut tuomariston jäsen osasi vapauttaa tunnelman. Hän istui tiukan näköisenä pitkine partoineen pöydän takana, nousi sitten seisomaan ja leväytti päälle mitä leveimmän ja ystävällisimmän hymyn ja sanoi Dont’t be nervous. Suurimmat jännitykset ainakin minulla laukesi siihen.

Sarjat tehtiin kolmen tai neljän hengen ryhmissä. Aloitimme tyhjän käden sarjoilla. 24-tekijät menivät ensin ja sitten me 42-tekijät. Oma sarjani onnistui omasta mielestäni ihan mallikkaasti siihen nähden, etten sitä aktiivisesti vuosien tauon jälkeen ollut harjoitellut kuin kevään ajan. Miekkasarja meni sitten vähän penkin alle. Oli tasapainovaikeuksia yhdellä jalalla seisoessa. Taisin ladata kaiken keskittymiseni siihen ensimmäiseen sarjaan. 5-duania lähdin hakemaan, mutta 4-duan sieltä tuli. Pikkuisen olin aluksi pettynyt, mutta se hävisi aika äkkiä. Olenhan kuitenkin saanut suoritetuksi tällaisen kokeen, mihin harva ollenkaan pääsee osalliseksi.

Sillä aikaa kun todistuksia kirjoitettiin, mestarit pitivät meille lyhyen oppitunnin. Sitten seurasi juhlallinen todistusten jako. Kukin vuorollaan kävi pokkaamassa todistuksen. Kun palasimme hotelliin, teki niin mielemme näyttää hotellin henkilökunnalle, että katsokaapas mitkä todistukset meillä on.

Oppitunnit mestarin kanssa 

Matkan toisella viikolla Mestari Cui Zhongsan piti meille kahtena aamupäivänä Taiji-tunnit. Olipa se hieno kokemus. Mestari tuli paikalle Ritan puistoon moottoripyörällä vaimo
takapenkillä. Treeniasustus oli vaatimattomasti suorat housut ja mustat nappaskengät jalassa. Mestarin olemus oli hyvin hyväntuulinen. Joku tuntui sanovankin, että hänen
naurunsa kuulosti ihan joulupukin naurulta. Maanantaina käytiin läpi 24-liikkeen sarja ja tiistaina oli vuorossa miekka 32. Tarkennuksia tuli. Päällimmäisin tunne aamupäivien harjoituksista oli kiitollisuus siitä, että on saanut olla mukana tällaisessa opetuksessa. Mestari on kuitenkin taijin harjoittaja suoraan alenevassa polvessa monen sukupolven
ajalta. Sen pystyi jotenkin aistimaan. Hänen opetuksensa oli selkeää, tekniikka täysin hallussa ja pienellä esimerkillä hän pystyi kertomaan paljon. Saimme ostaa häneltä myös kaksi hänen tekemäänsä kirjaa. Toiseen tuli mukaan hänen sinettileimansa ja allekirjoituksensa - hieno tuliainen itselle ja seuralle.

Nähtävyydet tietenkin   

Kiinan muuri: Lähtö tapahtui aikaisin aamulla. Unet karisi kuitenkin äkkiä silmistä, kun muisti minne olemme menossa. Ajoimme linja-autolla reilun sadan kilometrin päähän Mutianyu -nimiseen paikkaan. Helle hipoi 40 astetta. Alkoi hikinen ja sitkeä kipuaminen kohti vuoren rinteillä olevaa muuria. Jotkut menivät kaapelihisseillä suoraan muurille, mutta me päätimme kävellä koko matkan. Hitaasti edeten ja taukoja usein pitäen etenimme kohti muuria. Ihailimme maisemia ja ihmettelimme erilaisia kasveja. Itse muuri oli tietenkin elämys. Nousimme muuria pitkin ylöspäin, otimme kuvia, ihmettelimme. Vielä olisi muuri jatkunut ylöspäin, mutta aika loppui ja piti taivaltaa takaisin päin. Jalat olivat ihan hyytelöä kun viiden tunnin taivalluksen jälkeen saavuimme takaisin linja-autolle.

Taivaan temppeli: Taivaan temppeli on rakennettu 1400-luvulla pyhien menojen suorituspaikaksi. Joka vuosi talvipäivän seisauksen aikaan keisari johdatti juhlakulkueen
palatsilta temppeliin suorittaakseen vuotuiset uhrimenot, kunnioittaakseen esi-isiään ja rukoillakseen hyvää satoa seuraavaksi kasvukaudeksi. Temppelin rakentamisessa ei ole käytetty lainkaan nauloja tai poikkipalkkeja ja sen mahtavaa sinisistä tiilistä tehtyä kaarikattoa kannattelee 28 käsin veistettyä pilaria. Itse temppelin sisälle ei päästetty ketään, sinne sai vain kurkata oviaukosta. Temppelin alue on laaja. Rakennuksesta etelään päin on Taivaan alttari, rakennettu v. 1530. Siellä poltettiin silkkiä uhriksi taivaallisille voimille. Se on pyöreä ja rakentuu kokonaan luvun 9 ympärille. Keskellä on pyöreä marmorikivi, jonka ympärille laatat sijoittuvat niin että sisimmässä ympyrässä on 9 kiveä, seuraavassa 18, kaikkineen 9 laattarivistöä yhdeksän kertotaulun mukaan. Keskikiven sanottiin olevan universumin keskipiste. Kuopion torilla ollaan mualiman navassa, nyt sitten on seisottu myös universumin keskipisteessä.

Temppelialueella on laajat puistoalueet. Kiinalaiset tulevat puistoon viettämään aikaansa. Siellä näki kortinpeluuta, go-pelin pelaajia, tanssijoita, soittajia, karaokea. Eräällä puiston kolkalla oli ryhmä miehiä soittamassa perinteisillä kiinalaisilla soittimilla. Menimme kuuntelemaan. Kun he huomasivat, että jäimme kuuntelemaan, he soittivat meille Jingle bells. Aika hyvä valinta näin juhannusaatoksi, naureskelimme. Siinä kuunnellessamme mieleemme tuli, että tehdäänpä näin ex tempore kerran 24:n aidon kiinalaisen musiikin tahtiin. Suosio kiinalaisten keskuudessa oli jälleen taattu. Saimme palkaksemme iloisia, leveitä hymyjä ja pystyyn nostettuja peukaloita sekä oikein hyvän mielen.

Uusi kesäpalatsi: Koska tiesimme, että alue on laaja, matkaan lähdettiin hyvissä ajoin. Uusi kesäpalatsi on Pekingin laitamilla, mutta metromatkan tavoitettavissa. Alue on noin 300 hehtaarin kokoinen. Alun perin aluetta on alettu rakentaa jo 1200-luvun puolivälissä, lopullisen muotonsa se sai 1800-luvun lopussa leskikeisarinna Cixin toimesta. Paljon siellä olikin näkemistä. Osa rakennuksista oli korkealla kukkulalla, joten taas oli helteessä kapuamista. Ylhäältä oli mahtava näkymä alueelle ja tekojärvelle, jota kaunis luonto ympäröi. Hetkeksi taas unohti, että ollaan ihan Pekingin keskustan tuntumassa.

Pekingin ooppera: Aurinkomatkojen opas kertoi, että lähellä meidän hotellia on teatteri, jossa käy enimmäkseen paikallista väestöä. Siispä sinne. Esitys alkaisi puoli kahdeksalta, jos tuntia aiemmin on paikalla, pitäisi saada vielä liput. Olimme paikalla heti puoli seitsemän jälkeen ja kuinka ollakaan, viimeiset liput myytiin juuri meidän nenämme edestä. No se oli siinä, totesimme pettyneenä. Mutta seurueen mies, Jukka, ei antanut periksi. Hän meni kyselemään, eikö sisäänpääsy millään järjestyisi, sillä olemme jo viikon päästä lähdössä pois. Neuvottelun tuloksena hänelle kerrottiin, että mahdollisesti meille voisi järjestyä henkilökunnalle tarkoitettuja lippuja ehkä kahdelle, ehkä viidelle, ehkä peräti seitsemälle. Mutta meidän pitää nyt vain odottaa. Ja mehän odotettiin ja odotettiin. Vähän ennen puolta kahdeksaa englantia puhuva naishenkilö tuli luoksemme. Hän sanoi, että koska olemme niin pitkään jaksaneet odottaa, meille järjestyi seitsemän lippua.  Kukkarot käsissä kyselimme hintaa. Nämä ovat ilmaislippuja, meille ilmoitettiin. Hienoa, olimme tosi onnellisia ja yllättyneitä.

Esitys oli tietenkin hieno. Eihän kielestä mitään ymmärtänyt, mutta kyllä kehonkieli ja ilmeet jotain kertovat. Ja silmänruokaa oli, hienoja kampauksia, pukuja ja maskeerauksia. Lisäksi oli erittäin mielenkiintoista seurata kiinalaista teatteriyleisöä. Eturivistössä oli paikat, joihin oli tarjoilua. Takariveille tultiin omat eväät mukana. Eikä näytöksen aikana todellakaan istuttu hiljaa, pieni puheensorina kuului koko ajan. Jotkut tulivat myöhässä, jotkut lähtivät kesken pois. Välillä käytiin puhumassa salin ulkopuolella kännykkään. Mutta kaikesta tästä huolimatta, esitykseen eläydyttiin täysillä ja loppuaplodit olivat valtaisat.

Beijing Shi Cha Hai Sports School, koulu jota shifu Zhang Fang on myös aikoinaan käynyt. Koulussa opetetaan kahdeksaa eri urheilulajia: Wushu, kick-boxing, nyrkkeily, taekwondo, sulkapallo, lentopallo, pöytätennis ja voimistelu. Koulu on sisäoppilaitos. Lähes kaikki koululaiset asuvat koulun asuntolassa. Lapset tulevat kouluun lajista riippuen 6-8 vuotiaina. Koulun oppilaista onkin tullut useita maailmanmestareita ja olympiavoittajia. Kirkkain julkisuuden tähti koulun entisistä oppilaista on Jet Li. Ensin meille esiteltiin koulua auditoriossa, jonka jälkeen kiertelimme katselemassa eri lajien harjoittelua.

Kielletty kaupunki: Sadepäivänä paikalliset katukauppiaat olivat muuttaneet myyntivalikoimansa ”Lolexeista” ja sukista sateenvarjoihin ja kertakäyttöisiin sadetakkeihin. Paljon kävijöitä riitti kiellettyyn kaupunkiin sateesta huolimatta. Sateenvarjot toivat näkymään värikkään lisänsä. Kiinalaiset pakkautuivat kaikki keskikäytävälle ja pääreiteille. Me kiertelimme sivukäytäviä ihan rauhassa.

Mao-mausoleumi: Kun pääsimme paikalle Tienanmenin aukiolle, näimme, että jono mausoleumiin oli valtavan pitkä ja se koostui lähestulkoon pelkästään kiinalaisista. Päästyämme jonon hännille, virkapukuinen mies kysyi, olemmeko mausoleumiin menossa. Vastasimme kyllä ja hän sanoi: Follow me. Mehän seurasimme. Hän kuljetti meidät jonon ohi tavarasäilytykseen, jonne piti jättää isot kassit. Rahat, passin ja silmälasit sai ottaa mukaan. Sitten mies lähti kuljettamaan meitä ohi jonojen melkein jonon alkupäähän asti. Sitten hän sanoi mani mani, ja veloitti 20 juania kultakin ja osoitti meille paikan jonossa. Kiinalaiset vähän katselivat syrjäkarein, kun kiilasimme väliin. Virkapuku lie ollut feikki, joku keksi hyvän tavan laskuttaa turisteja. Vai lieneekö sitten maan tapa, että turistit viedään edelle, koska niitä sinne oli menossa niin vähän. Turvatarkastukset mausoleumiin oli vielä jonossakin kova. Koko ajan oli vieressä virkamiehiä huutelemassa megafoneihin ohjeita.

Sisään meidät ohjattiin parijonossa. Tämä on paikka jossa jopa kiinalaiset ovat hiljaa. Ensimmäiseksi tuli halli, jossa oli Maon patsas kukkien ympärillä. Patsaan edessä oli paikka johon kiinalaiset voivat jättää kukkia. Niitä olikin siinä paljon ja kiinalaiset kävivät kumartamassa patsasta samoin kuin temppeleissä oli nähty Buddhaa kumarrettavan. Toisessa hallissa oli sitten Maon balsamoitu ruumis lasisessa vitriinissä. Hitaasti kävelimme ohitse edelleen hartaan hiljaisuuden vallitessa. Mao näytti lähinnä vahanukelta. Harras tunnelma muuttui hälinään seuraavassa salissa, jossa oli myynnissä kaikenlaisia Mao-tuotteita.

Muuta

Ruokaa oli paljon ja kiinalaisen hyvää.

Kung fu – näytös. Esitys oli mahtipontinen spektaakkeli, mutta niinhän kung fu –näytöksen pitää ollakin

Metro on näppärä tapa liikkua Pekingissä - sekä halpa ja ruuhkainen.

Ostoksia ja markkinoita, matkalaukut olivat täynnä tuliaisia kotiin tullessa.