Petri Toivanen

Petri "Nakki" Toivanen  karateka 3.dan

 

Tapaamme luolan neuvotteluhuoneessa, Petri Toivanen heittää hikiset terveiset nyrkkeilysalin puolelta. Utelen, miksi miestä kutsutaan Nakiksi. "En tiedä", Nakki vastaa, "olin tosi pieni kun sain sen lempinimen, syy ei ole koskaan selvinnyt".

Liikunta ja urheilu on kuulunut Nakin elämään pienestä pitäen: "Jalkapallon saloihin tutustuin ensimmäisen kerran 4- vuotiaana KPT:ssa ja pelasin aktiivisesti kopareissa 13-vuotiaaksi asti sekä kokeilin siinä ohessa jääkiekon, laskettelun ja mäkihypyn."

Nakki aloitti karaten 14-vuotiaana vuonna 1984. Ensimmäisen kerran hän otti tuntumaa kisoihin vihreävöisenä, vuosi oli 1987 ja niistä kisoista tuli hopeaa. Nakki muistelee kyseistä aluekisa-finaalia vieläkin vähän huvittuneena: hän täräytti tekniikkansa hieman liian pitkälle ja tienasi hansokun. Kulta meni sillä kertaa seurakaveri Pasi Raatikaiselle.

Merkittävimmät menestykset kilpakaratekana Nakki kertoo saavuttaneensa vuonna 1999. Sehän oli se vuosi jolloin hän kamppaili EM-hopeaa sarjassa -60kg. Samana vuonna Saksan avoimissa tuli pronssi, tuolloin 68-kiloisten sarjassa oli huikeat 104 kilpailijaa. Mieleen ovat jääneet myös pohjoismaiden mestaruus sekä lukuisat SM- mitalit.

Nakki ehti jo lopettaa kilpatatameilla kiertelyn ja kevensi treenaamista. Motivaatio oli hieman vähentynyt ja nuorimman lapsen syntymä oli laskettu samoihin aikoihin, kun Saksassa pidettävät MM-kisat olisi olleet. "En halunnut ottaa sitä riskiä että olisin tatamilla samaan aikaan kun synnytys alkaisi." Samu syntyi lokakuussa vuonna 2000, joten tuntui hyvältä pitää pientä paussia". Lopulta veri veti jälleen kisoihin, aluksi kokeilumielessä ja puoliksi piloillaan.
Nyt tavoitteet ovat jälleen korkealla: "En ole koskaan kilpaillut MM-kisoissa. Sen haluaisin vielä kokea ja katsoa miten pitkälle pääsisin. Sitä paitsi vuoden 2006 MM-kisat ovat Suomessa." Nakki ei ole vielä yksilöinyt mitalitavoitteitaan, tai ei ainakaan puhu niistä.

Nakin karate on vielä tänä päivänä melko fyysistä. Hän ei ole ryhtynyt analysoimaan suhdettaan lajiin, mutta kokee että karate on enemmän kuin pelkkää urheilua ja kilpailuja."Iän myötä lajin budopuoli on alkanut kiinnostaa". Rauhallisesta ja kiihkottomasta puheesta tulee väkisinkin sellainen kuva, että tämä myös pitää paikkansa.

Nakki valmentaa tällä hetkellä itse itseään, lisäksi hän vetää Kuopion Karateseuran otteluryhmän harjoituksia sekä yhdet "normaalit" treenit viikossa. Kuulostaa jokseenkin luontevalta, kun Nakki kertoo, että niissä treeneissä ei hiota perustekniikkaa, vaan sovelletaan jo opittuja asioita. Vahvalle kilpailijaluonteelle ominaiseen tapaan Nakki suunnittelee treenaavansa kovaa vielä pitkään.

Vielä muutama vuosi sitten saattoi käydä niin, että kesken matsin Nakin piilolinssi pomppasi tatamille ja jäi jalkoihin. Ei satu enää sillä molempien silmien näkö on hoidettu laserleikkauksella kuntoon. Hyvin onnistunut leikkaus tehtiin Helsingissä Eiran sairaalassa, voit lukea jutun leikkauksesta osoitteessa www.eiransairaala.fi.

Nakki miettii hetken, kun haastattelun lopuksi pyydän häntä kertomaan menestyksen reseptin nuoremmille budokoille. Lopulta hän kiteyttää neuvonsa kahteen sanaan: sinnikästä harjoittelua! "Välillä tuntuu, että lyö päätä seinään, pitää vaan silti jaksaa aukoa sitä salin ovea. Aina voi oppia jotain uutta, koskaan ei ole valmis."